Turun hengentieteen seuran kesäretriitin jälkimaininkeja

Hail! Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut, on pitänyt hoitaa bisneksiä ja sairaalassakin on tullut vietettyä hieman aikaa. Isännöin viime kuussa taas Turun hengentieteen seuraan kesäretriitin. Seuran johtokunta patisti retriitillä, että kirjoittaisin taas jotain blogiini kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Ydinpommimeditaatio-juttu on kuulemma ollut pidetty ja onhan sitä mittareiden mukaan käyneet ihmiset lukemassa. Hyvä juttu!

Seuran kesäretriitti siis pidettiin taas mökilläni. Paikalle saapui väkeä varsin kohtuullisesti, suurin osa Turun ja Helsingin suunnasta, mutta muualtakin pari henkeä. Hyvä ystäväni Leon Kosmos piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen nostettiin muutamat maljat kirkasta seuran ja sen perustajan mestari Siitoimen kunniaksi kauniissa Suomen suvessa, auringon paistaessa.

Ensimmäinen retriittipäivä meni siis paikalle saavuttaessa ja rentoutuessa. Illalla seuran johtokunta ja allekirjoittanut isännän roolissa pääsivät viettämään laatuaikaa Kosmoksen palkkaamien venäläisten huorien seurassa. He saapuivat paikalle yksityisveneellä ja toivat tullessaan lisää juhlajuomia. Osalla porukasta ei enää kello kymmenen aikoihin reilun viinaksien nauttimisen jälkeen ottanut valitettavasti eteen, joten allekirjoittaneella ja Kosmoksella riitti paaluttamista sitten senkin edestä. Pieni onnettomuus pääsi käymään saunassa, kun Kosmoksen kanssa pistimme neiti Shewardnazen kerrosvoileipään, nimittäin rytäkässä kiukaan turvakaide hajosi ja kaaduin päin kiuasta, saaden persposkeeni pahan palovamman. Oli kyllä sen palovamman arvoinen pano, ja ehdin onneksi laueta ennen onnettomuutta.

Toisena retriittipäivänä oli vuorossa esitelmiä ensin, illalla taas menimme lähimetsän syliin tekemään mestari Siitoimen musta magia kirjasta erään ryhmärituaalin. Kristuksen morsian-nimimerkkiä käyttänyt nainen oli rohjennut tulemaan muuten paikalle myöskin. Hän on harvakseltaan kirjoittanut aiemmin blogiinsa juttuja seuraan liittyen. Täytyy arvostaa hänen yritystään katsoa hengentieteen asioita avarakatseisemmin kuin monet entiset ja nykyiset kanssauskovaisensa, mutta kyllä Turun hengentieteen seura oli hänelle väärä paikka. Tämä retriitti osoitti sen asian. Kristuksen morsian alkoi kokea katumusta seuraan liittymisensä suhteen retriitin aikana, varmaankin yleinen alastomuus, viihdejuomien käyttö ja irstailu oli tähän syynä. Viimeinen piste asiaan oli erään seuramme liperiläisen jäsenen tekemä Kristuksen morsiamen perseen kourinta kesken luentoni eri roduista ja niiden älykkyydestä ja maagisesta kapasiteetista.  Jouduimme soittamaan Kristuksen morsiammelle taksin, johon hän nousi kyynelehtien. Emme ole kuulleet hänestä tämän jälkeen. Johtokunta antoi hänelle varoiksi potkut seurasta myöhemmin illalla, hänen omaksi parhaakseen.

Kyseisen episodin vuoksi Kosmos joutui pitämään tiukan puhuttelun em. liperiläiselle seuramme jäsenelle. Tämä kävi kaverin kunnian päälle siinä määrin, että homma äityi nyrkkitappeluksi. Myönnetään, että alkoholilla oli osuutta asiaan. Vanhana Ranskan muukalaislegioonalaisena Kosmos pisti liperiläistä pataan tehokkaasti ja läski tummui. Homma eskaloi pahemman kerran tämän jälkeen, sillä kaveri suuttuneena meni ja sytytti rannan tuntumassa olleen varastorakennuksen tuleen. Se paloi maan tasalle, ja siinä samalla paloi mm. pieni halkovarasto, 80-luvun Erotica-lehtieni kokoelma ja armeijan kumivene. Soitimme poliisin noutamaan liperiläisen. On sanomattakin selvää, että leivoimme häntä Kosmoksen kanssa tätä ennen vielä huolella turpaan ja että hän sai seurasta potkut myöhemmin illalla johtokunnan saunaistunnossa. Homma vitutti tässä vaiheessa aika pahasti, vaikka vakuutus maksaakin osan vahingosta. Sitä palanutta pornolehtikokoelmaa ei vaan saa mitenkään takaisin.

Kesäyön rituaali mestari Siitoimen opetuksien mukaan oli päivän kohokohta. Se kuittasi pian kaiken harmistuksen, mikä aiempi päivän sählinki ja vahinko oli saanut aikaan. Ylistykset Luciferille ja Saatanalle raikasivat Suomen kesäyön hämärässä viittoihin pukeutuneen seurakunnan suista, viinapullot korkattiin, sianverta laitettiin sekaan kyytipojaksi ja pensaissa nussittiin Herramme kunniaksi. Tämä voi kuulostaa monista ulkopuolisista aivan kummalliselta ja kenties satuilultakin, mutta niin vaan tänäkin vuonna tämä rituaali Suomen suvessa toteutettiin. On vaikea kuvailla, miten korkeita henkisiä ulottuvuuksia tämän rituaalin aikana niin minä kuin monet muutkin kokivat jälleen. Olen muuten aivan varma, että monet ovat romanttisesti mielessään miettineet, millaista olisi osallistua tällaisiin kesäyön Luciferinpalvonta menoihin, joista mestari Siitoin kirjoitti. Turun hengentieteen seuran ydinryhmä toteuttaa näitäkin asioita joka vuosi ja tekee tässäkin asioita, joista suurin osa ihmisistä vain epämääräisesti uneksii, jos osaa sellaisista asioista edes mielikuvituksessaan unelmoida. Tämä on muuten tietysti vain yksi ulottuvuus asioista, joissa seuran hengen soturit ovat ainutlaatuisia.

Retriitin viimeisenä päivänä oli vuorossa jälleen puheita ja muutamia maagisia kokeiluja. Harjoitimme lähimaastossa myös ammuntaa erilaisiin maaleihin, minkä jälkeen kävimme edellisvuoden tapaan ajamassa soramontturallit. Jätin tänä vuonna kisan itse väliin, sillä minulla oli tässä vaiheessa niin kova krapula.

Tässä on käyty läpi vain joitain retriitin tapahtumia. Osa tapahtumista on täysin salaista, osaa en jaksa kirjoittaa, ja osasta en muista mitään. Jonkun vaikutelman retriitistä edellisen pohjalta varmaan kuitenkin saa.

Olo oli tapahtuman lopuksi hyvin virkistynyt ja henkisesti uudistunut.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkoholi, hengentiede, hengentieteet, henkisyys, Historiaa, Meditaatio

Ydinpommimeditaatio

Hengentieteiden harjoittajista on suurin osa täysiä idiootteja. Jotain helvetin vuorikristalleiden heiluttelijoita ja puunhalaajia. Kuunnellaan jotain saatanan humina-new age-levyjä ja syödään heinää. Tasapainotetaan seksuaalienergioita taolaisittain ja pyritään kaikin puolin olemaan ihan perkeleen eteerisiä. Meditoidaan tuntitolkulla ja hoetaan jotain saatanan paskaa jollain vieraalla kielellä. Siis oikeasti hipit, teidän pitäisi päästä hyvän ystäväni Leon Kosmoksen sadomaagiseen käsittelyyn (koskee tietysti vain hippityttöjä, munattomat reggae-pipo-pilvenpolttajahyypiöt jotka teknisesti lasketaan ”miehiksi”, ovat tässä poissa laskuista). Kyllä siinä hoidossa tuollaiset paskahapatukset tulisi puhdistettua pois ruumiista. Munaa mekkoon hippitytöille kunnon Luciferin sotilaalta niin henkis-fyysinen parantuminen on varmaa. Näin se menee.

Minä olen harrastanut hengentieteitä kohta 40 vuotta. Kuuntelen hyvää suomalaista iskelmää, juon viinaa, nussin paljon ja syön pihviä. Olen aikoinani palvellut Ranskan muukalais-legioonassa, mikä kertoo siitä, että minua ei mikään eteerinen hömppä kiinnosta. Henki on läsnä tässä ja nyt, jos on ollenkaan. Jos henkivallat ei ole hallussasi tässä maailmassa, eivät ne ole ollenkaan hallussasi. Muunlainen on typerää paskakuvittelua. Reggae-pipo new agerit saa minun puolestani työntää ne vuorikristallit perseeseensä. Heidänlaisensa oikeasti elävän ja henkisen ihmisen irvikuvat ovat minunlaisilleni Luciferin sotilaille kauhistus.

Jos voin vähän ohjeistaa näitä täysin harhateillä olevia new age-idiootteja, niin voitte aloittaa vaikka kääntämällä kaiken toimintanne ja ajattelunne päälaelleen. Sitten alkaa olla asiat paremmin. Paljastan samalla, että meitä yhdistää yksi asia – minäkin meditoin, eli mietiskelen toisinaan. Olen sitten 60-luvun lopun harjoittanut ns. Ydinpommimeditaatiota. Mietiskelen ydinpommin voimaa, räjähtävyyttä… absoluuttista vaikutusta vaikutuspiirissään. Tätä miettiessäni naukkailen usein samalla hyvää vodkaa ja annan ydinpommin mielikuvan tulla yhdeksi kanssani. Asiaa kuuluu myös Jallu-lehden (tai jonkun vastaavan) ääressä runkkailu, jos sitä itseään ei ole tarjolla. Orgasmin hetkellä räjähtää. Olen ydinpommin kaltainen voima maailmassa. Kun jatkatte näillä ohjeilla, voin taata, että jo muutaman vuoden päästä teillä alkaa olla samaa voimaa ja särmää kuin minulla.

HAIL LUCIFER! 666!

Pääsiäisen viettoa Kanarialla 2006. Olen kuvassa keskellä.

6 kommenttia

Kategoria(t): hengentiede, new age

Pekka Siitoin oli hieno mies

Pekka Siitoimesta on kirjoitettu paljon paskaa. Häntä käsittelevät kirjoitukset ovat yleensä aina häntä haukkuvia. Hänet pitää leimata milloin minkäkinlaiseksi ikäväksi ja hulluksi, jopa vaaralliseksi mieheksi. Näin vielä useita vuosia hänen kuolemansa jälkeenkin. Miksi?

Harva uskaltaa puhua tai kirjoittaa Siitoimesta positiivisesti, tai edes neutraalisti. Parhaimmillaan on päästy siihen, että hänestä on kirjoitettu harmittomana ja hauskana koomikkona. Ehkä aidosti positiiviset ajatuksetkin Siitoimesta pitää kätkeä sen alle, että hänet pitää kuvata vähintään harmittoman hauskana pellenä. Poikkeuksia on, mutta harvoja.

Näyttää siltä, että Siitoimesta positiivisesti puhuminen tarkoittaa kuta kuinkin samaa kuin se, että siitä voisi saada jonkin vaarallisen tartunnan, johon ei ole parannuskeinoa. Tällainen tartunta johtaa sellaiseen sosiaaliseen asemaan, johon kukaan ei halua joutua. Siitoin-tartunnan saaneet ovat saaneet parantumattoman stigman, joka kertoo kaikille, että kyseinen ihminen on päästään sekaisin ja että hänellä on vaarallisia ideoita. Hänen kanssaan kaveeraaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää. Kyseisen tartunnan saaneen yhteiskunnallinen toiminta tulee tuhoon tuomituksi. Ystävät voivat kaikota. Miksi?

Koska Pekka Siitoin edustaa tässä poliittisesti korrektissa ja munattomassa nykymaailmassa vaaraa. Suurta vaaraa.

Miksi?

Ei niinkään siksi, mitkä hänen poliittiset näkemyksensä olivat, vaikka se on helppo munaton vastaus, jota toistamalla saa kanssalampaiden hyväksyntää ja pään silittelyä. Eikä senkään vuoksi, että hänen uskonnolliset näkemyksensä olivat nekin erittäin epätavalliset.

Pekka Siitoin edustaa tässä poliittisesti korrektissa ja munattomassa nykymaailmassa suurta vaaraa koska hänessä ilmeni aidosti vapaan ihmisen henki. Mikään ei ole tässä munattomassa PC-kulttuurissa pelottavampaa ja vaarallisempaa kuin se, että joku uskaltaa olla aidosti täysin omansalainen, anteeksi pyytelemättä, vieläpä kyeten nauramaan itselleen koko muulta yhteisöltä tulevan halveksinnan edessä. Jopa tämä itselleen nauraminen on tämän munattoman PC-kulttuurin silmissä suuri rikos, koska kukaan ei pysty siinäkään samaan! Munattoman PC-kulttuurin lampaat eivät turhan tärkeydessään pysty siihenkään. He eivät kykene olemaan aidosti vapaita ihmisiä. He ovat laumasieluja. He menevät pillin mukaan. He ovat orjia.

Pekka Siitoin teki juuri niin kuin häntä huvitti ja minkä hän näki oikeaksi. Välillä hän rikkoi hieman lakia, mutta katsokaapa peiliin, kukapa meistä ei olisi rikkonut hieman lakia joskus? Lähtökohtaisesti Siitoin suhtautui elämään äärettömän positiivisesti. Hän pyrki olemaan yhteiskunnan aktiivinen jäsen. Hän myös pyrki tekemään jotain, ei vain pyörittämään peukaloitaan. Hänen rikoksensa munattoman PC-kulttuurin silmissä oli ennen kaikkea se, että hän ajatteli väärin, hän ei ollut samaa mieltä, ja hän julkeasti uskalsi olla oma itsensä, ja hän nyt sattui olemaan erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Tässä on viime kädessä suurin syy siihen, miksi Pekka Siitoin edelleen edustaa Suomessa suurta vaaraa ja hulluutta. Sopia kysyy, missä määrin vaarallisuus ja hulluus sopivat kuvailemaan tätä munatonta laumasieluista PC-kulttuuria?

Jos uskalletaan ja osataan katsoa pintaa syvemmälle, niin jokainen jolla vain on rohkeutta, uskaltaa sanoa miten asia on: pohjimmiltaan Pekka Siitoin oli hieno mies. Hänellä oli munaa elää omaa elämäänsä juuri niin kuin oikeaksi ja hyväksi näki, vaikka suurin osa oli valmis kivittämään häntä hänen sydämen äänensä takia. Kuinka monella meistä on oikeasti palleja samaan? Aika harvalla.

7 kommenttia

Kategoria(t): Historiaa, Vapaus

Sisko

3 kommenttia

Kategoria(t): Historiaa, Nunnat

Kuinka minusta tuli Luciferin sotilas

Luciferin sotilaan ykköslukemistoa

Olen jo päässyt hieman vanhemman miehen ikään, vaikka en minä mikään vanhus ole. Olen nähnyt maailmaa eri tavoin sen pimeän puolen kautta. Olen taistellut Ranskan muukalaislegioonassa, niiltä ajoilta myös juontaa lempinimeni Kaasu-Vatanen. Olin erilaisiin kaasuaseisiin erikoistunut, enkä jänistänyt pahoissakaan tilanteissa kun kaasua puhalsi niskaan. Tuolta ajalta sain viehtymyksen kaasunaamareihin. Sitten muukalaislegioonan jätettyäni olen monesti manannut alkoholidemoneja, jotka ovat vaarallisia siinä missä huippuluokan sotilaat taistelukentällä. Minulle on muodostunut hyvin käytännöllinen suhde hengentieteisiin kaiken tämän kautta. Olen myös pitkän linjan rivologian harrastaja, olen hoidellut niin nunnia kuin huoria. Minulle Luciferin polku on ollut itsestäänselvä valinta hengentienä tämän kaiken kautta. Leon Kosmos on hyvä ystäväni, veljeni Luciferissa. Hänen kanssaan olen vuosien varsilla päätynyt kaikenlaisiin seikkailuihin ja joskus pikku koiruuksiinkin. Minulle maistuvat hyvät sikarit ja viinakset. Pidän James Bond-elokuvista, koska niissä toimii mies kuten miehen kuuluu toimia. Harrastan aseita, niin nykyaikaisia kuin vanhoja. Luciferin sotilaana on sanottava, että aamutähti kuuluu suosikkiaseisiini. Sen yksinkertainen idea ja toimintaperiaate vetoaa minuun monella tapaa. Minulle on tullut kestotilauksena Jallu aina sen ensimmäisestä vuosikerrasta lähtien, ja se on mielestäni edelleen paras suomalainen uskonnollispoliittinen julkaisu.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Historiaa

Siskot

Jätä kommentti

Kategoria(t): Nunnat